OMG OMG

Somebody recently* posted online a performance of the first movement of my first “professional” composition (blush). The piece is today 8 years old. This performance seems to be from Annual Festival of New Organ Music (AFNOM), and to my knowledge it’s recorded on 1 November 2008 at St. John the Evangelist, Islington, London, as performed by Robin Walker. Organ geeks might enjoy knowing that the instrument used is a newly-restored 1963 JW Walker & Sons organ. *) 6 February 2012

Here’s what I wrote on the 200304 piece for the premiere (given by Jan Lehtola) in August 2005:

"A ‘torus’ is a convex molding at the base of a classical column. Analogy to ‘Torus’ (2003–2004), my first large work as a composition student is clear: solid base to my compositional knowledge and craftsmanship. Erudition and stability are commonly associated with counterpoint, as is the organ as an instrument, so it’s natural for the compositions’ two first movements to end with a fugue. 

 The first movement, Prelude – Fugue, is a calming process. The nervous, jumpy prelude becomes gradually more singing and composes itself, as it were, into a solemn fugue. The second movement goes seemingly into the opposite direction. It’s a capricious scherzo that builds up into a lunatic cadenza suddenly becoming a joyful, virtuosic double fugue in tempo presto. The third and final movement is a set of harmonic and registral variations on an original choral theme. Between and through the choral variations another material gains momentum. It progresses first from reconciled to announcing before becoming what is nothing else than the beginning of the first movement.

Hence the work is not only torus round, but like a Möbius Ring having the seemingly opposite surfaces becoming one straight line, one unity.”

© 2005 Jarkko Hartikainen

The work is published by SULASOL. I wish I had a complete recording, but even after being performed in Espoo, London, Montréal, and Helsinki, this is the only sound recording in existence of this 16-minute piece.

 

Joku lisäsi hiljattain (6.2.2012) YouTubeen ensimmäisen osan varhaisimmasta julkisuudessa olevasta sävellyksestäni. Teoksella on tänään 8-vuotissynttärit. Esitys näyttää olevan urkukatselmuksesta nimeltä Annual Festival of New Organ Music (AFNOM), ja tietääkseni se on äänitetty 1.11.2008  Evankelista Johanneksen kappelissa Islingtonissa, Lontoossa. Urkurina on herra nimeltä Robin Walker.

Tässä mitä 24.2.2004 valmistuneesta teoksesta elokuun 2005 kantaesitystä varten kirjoitin (teoksen kantaesitti Jan Lehtola):

"Antiikin rakennustaiteen pylväsjärjestelmissä ’torukseksi’ kutsutaan yleensä pylväiden juurella, aivan tyvessä sijaitsevaa poikkileikkaukseltaan (puoli)ympyrän muotoista rengasta. Tässä näkyy tietty analogia urkuteokseeni Torus (2003–2004), sillä se on kisällitöistäni laaja esikoinen, siis vankka perusta sille pylväälle, joka on oleva tietoni ja taitoni säveltäjänä. Oppi ja vankkuus liitetään usein kontrapunktiin, samoin kuin urut soittimena, joten on luonnollista, että sävellyksen kolmesta osasta kaksi ensimmäistä huipentuu fuugaan.

Ensimmäinen osa rauhoittuu hermostuneen tulisesta preludista asteittain hartaaseen laulullisuuteen, toinen järjestäytyy oikukkaan scherzon ja mielipuolisen kadenssin jälkeen nopeaan ja itsevarmaan, tehokasta neliraajatyöskentelyä vaativaan kaksiteemaiseen ilotulitukseen. Kolmas osa muodostuu harmonioiltaan erilaisista koraalivariaatioista (omasta teemasta), joiden välistä ja ohi alkuun alistunut tekstuuri aukeaa julistavan kautta ensimmäisen osan alun hermostuneisuuteen. Torus loppuu alkutilanteeseensa, mikäli se nyt alku olikaan. 

Teos on siis paitsi pyöreä kuin torus, myös kuin kierteisen rengasmainen Möbiuksen nauha, jonka näennäisesti vastakkaiset puolet paljastuvatkin osaksi samaa pintaa ja suoraa, samaa ykseyttä. Kokonaisuuteen voi siis halutessaan tutustua muistakin pisteistä kuin alusta lähtien.”

© 2005 Jarkko Hartikainen

Teoksen on kustantanut SULASOL. Vaikka teos on tietääkseni soitettu ainakin Espoossa, Lontoossa, Montréalissa ja Helsingissä, on tämä valitettavasti ainoa olemassa oleva äänite kokonaisuudessaan 16-minuuttisesta kappaleesta.

Re: the previous post. Here’s a little live snippet on how the ‘speaking piece’ idea worked at the premiere. Duo Oneplusone, Rīga (Latvia), 4 October 2011.

Viitaten edelliseen, tässä pieni näyte siitä, miten ‘puhuva kappale’ -idea toimi kantaesityksessä. Timo Kinnunen ja Anna Veismane, Rīga (Latvia), 4.10.2011.

From the composer’s desk.

Some basic material for an accordion-piano duo with speaking parts called self-aware (2011). The piece was premiered 4 October 2011 in Riga, Latvia by Duo Oneplusone. This is basically just the analysis of the text I wrote and spoke for the piece (“to speak”). In the actual piece, the passage uttering the text is heavily streched, fragmented, timbrally extended, and juxtaposed between the players. It is also transposed in the female performer’s part to better fit feminine speaking range. Yet the text is kept comprehensible. Mixture of music and speech. A speaking piece. Composition becoming self-aware. 2011. Maybe I’ll post the whole piece later…?

Remember, this is just a sketch. Or not even a sketch, just basic material to be worked on.

Säveltäjän työpöydältä. Materiaalia teokseen self-aware (2011) miesharmonikansoittajalle ja naispianistille. Kokeilu, jossa kirjoitin puheen, lausuin sen nauhalle, analysoin ääneni säveltasot, ja kirjoitin tekstini uudelleen pianolle, musiikiksi. Tässä esimerkissä alkuperäinen puhe ja sen pianotranskriptio soivat yhtä aikaa. Itse teoksessa materiaalia jalostettiin vielä lähemmäksi musiikin lainalaisuuksia tarkoituksena luoda näiden kahden synteesi: puhuva kappale.