Such composers, in my opinion, have nothing but smoke in their heads if they are so impressed with themselves as to think they can corrupt, abolish, and ruin at will the good old rules handed down from days of old by so many theorists and excellent musicians, who are the very ones from whom these modern musicians have learned awkwardly to put a few notes together.

But do you know what generally befalls works like these? … In the end, since they lack a good foundation, they are eaten away by time and fall to the ground, and those who put them up are made a laughingstock.

— Giovanni Maria Artusi on Claudio Monteverdi (On the Imperfections of Modern Music, ca. 1600)

Fooled around with iMovie, made this little teaser…

Leikin tietsikalla, tein pienen “mainoksen”…

Taidemusiikki ei taida sittenkään olla vielä kuollut?

…when seeking the fundamental essence of music, one cannot confine oneself to a narrow approach.
via Guardian. Cuts on culture, on a map. Caption Europe.(My most recent performances: Latvia, Finland, Romania, Iceland… little to no cuts.) 

via Guardian. Cuts on culture, on a map. Caption Europe.

(My most recent performances: Latvia, Finland, Romania, Iceland… little to no cuts.) 

Jatkoa tähän aiheeseen, osa 56: Pierre Boulez.

Honk if you know that this is actually just an overture

Pop music does matter, but composers have nothing to do with it. Some of the best pop music is the least composerly, and much of the most strongly ‘composed’ pop is boring. Pop has its own complexities and quandaries, and they do not relate to manuscript paper. (Or engraving software.)

Paul Kilbey: Is Jonny Greenwood a Real Composer? (Huffington Post 31 May 2012)

Along the lines of what I’ve been thinking, practising Wolfmother and Sabbath for our new garage band (=a hobby) and trying to get that sound right.

…tiimi toimii ja saadaan palautetta

Lausunnot maaliskuussa tarkastettavaksi jättämästäni MuM-tutkinnon kirjallisestä työstä ovat saapuneet. Alla niistä pari otetta.

1.

"Työ on aiheeltaan kunnianhimoinen. Hartikainen onnistuu kuitenkin systemaattisessa tarkastelussaan hyvin. Työn kahtiajakautuminen takaa sen, että työssä on jotain niin sellaiselle soittajalle, joka ensi kertaa perehtyy Lachenmannin musiikkiin, kuin sellaiselle asiantuntijalle, joka on jo perehtynyt soittotekniikoihin ja niiden notaatioon.

Työ on säveltäjän kirjalliseksi työksi laaja. Se on hyvin kirjoitettu; kieliasu on moitteeton ja rakenne erinomaisen selkeä. Työn aihe on ajankohtainen ja tärkeä, ja työ nivoutuu lähteittensä kautta mielekkääseen kontekstiin. Suosittelen työn hyväksymistä arvosanalla erinomainen (5/5).”

–MuT, yliassistentti Tuire Kuusi, 25.3.2012

2.

"Jarkko Hartikaisen kirjallinen työ on eräs parhaimpia säveltäjien kirjoittamia opinnäytetöitä, joita olen lukenut. Sen aihepiiri on perustellusti rajattu ja työ on erittäin selkeästi jäsennelty. Kieli on huolellista. Kirjoittaja tuntee aihepiirin erittäin hyvin, mikä tekee tekstin lukemisesta palkitsevaa ja mielenkiintoista. Työ on myös laaja (75 sivua) sisältäen runsaasti havainnollisia esimerkkejä sekä mittavan lähdeluettelon. Suosittelen lämpimästi työn julkaisua esim. artikkeliksi lyhennettynä. [-]

Työn lopussa Hartikainen esittää vielä muutamia jatkotutkimuksen aiheita, joihin hänen ilman muuta kannattaisi paneutua. Suositeltavaa olisi, että Hartikainen kääntäisi myös valikoiman Lachenmannin keskeisiä tekstejä suomeksi esim. Sibelius-Akatemian uuteen, klassisen musiikin osaston julkaisuun. Ehdotan työlle arvosanaa erinomainen (5/5).”

–sävellyksen professori Veli-Matti Puumala, 15.5.2012

Noh, ihan palkallisiakin tekstinkirjoitushommia onkin ehtinyt jo siunaantua, ja teenkin niitä oikein mielelläni.

Tiedoksi muuten, että puhun työstäni keskiviikkona 23.5.2012 klo 13:30–14:00 Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmän järjestämässä SäTe-päivässä. Luento pidetään Musiikkitalon Auditoriossa. Sinne saa minun puolestani tulla.

[M]y own postgraduate years as a composer were periodically scarred by bad workshops: workshops led by bored, cowardly composers and timid, cynical or just plain unimaginative performers who could only tell you what you couldn’t do, and what wouldn’t work (which would include pretty much anything interesting or innovative), and wouldn’t know real creativity if it punched them in the face.

A workshop should be a place of idealism and risk-taking, and anyone who can’t get fully behind that agenda has no business going anywhere near a young composer.”

— James Weeks, composer and director of EXAUDI
Tags: in English

Dick Whyte: John Cage - 4’33” [May ‘68 Comeback Special RECON] (Digital File, 2010)

Remixing silence.

There’s a good argument that the less you know about Mozart or Schubert, the more directly you can understand the sounds composers create today.
— Tom Service, “The five myths about contemporary classical music” (The Guardian, 26 April 2012)

Kiksejä apuraharumbasta

Kirjaan nyt 200 kilometrin tuntivauhdissa junamatkalla ajatuksen reilun parin viikon takaa (olen menossa katsastamaan pariksi päiväksi Tampere Biennalen tarjontaa). Astunko tällä tekstillä miinaan, saa nähdä.

Oli taas se aika vuodesta, kun lähes koko Suomen taiteellinen toiminta takatalvimaisesti seisahtui muutamaksi päiväksi. Kysessä ei ollut se paljon pelätty taiteilijoiden yleislakko (huomaa sarkasmi), vaan iso kansallinen apurahadeadline. Kun muutaman päivän sisään erääntyi kaikenlaista muutakin yritettäväksi laitettavaa, oli minunkin pistettävä juuri hyvään vauhtiin päässeet uuden teoksen sävellyshommat kylmästi telakalle. Heippa inspiraatio, nähdään viikon päästä, joohan. Piti siis keskeyttää duunit ja ottaa PDF-editori kauniiseen käteen saadakseen työstään mahdollisesti palkkaakin, taiteen tekemisen turvaa.

Rupattelin eräpäivänä, Pääpostin naapurissa, kuudettakymmenettä käyvän upeaa uraa tekevän kollegani kanssa. Hän harmitteli ennen kaikkea sitä, että apuraha-asioissa joutuu aina ikään kuin palaamaan alkuruutuun. Vuosikymmenien elämäntyö ei koskaan johda mihinkään oikeasti pysyvään. (Kun puhutaan ‘työpaikkojen luomisesta’, niin luovilla aloilla tällaista ei ainakaan samassa mielessä tunnu tapahtuvan.)

Kollega painotti suurimmaksi harmituksekseen sitä, että aina uudestaan joutuu perustelemaan.

Hetkinen.

Ensinnäkin, kirjoittaminen ei ole välttämättä niin hanurista kuin väitetään.

Read More

John Cleese on creativity. This. Is. So. True. Nothing to add. Hats off!